Postia

Eilen sain postia salaiselta blogiystävältä. Paketti oli täynä kaikkea kivvaa. Pikkupussukka sisälsi erilaisia nappeja, joista puiset oli ittetehtyjä! Tykkään hirmusesti oranssista väristä, joten blogiystävä oli kutonu mulle oranssin kettinkikorun. Tiän millä asustan ens viikon työvaatheet. Iso kiitos!

Pahottelen kuvanlaatua, mutta täälä muuttohässäkässä on siistit kuvauspinnat vähissä ja valtaosa lampuistaki jo revitty alas. Huomena oma koti kutsuu!

Liian lyhyt marraskuu, liian pitkä movember!

ONNEA KAIKKI ISÄT, ISIT, ISKÄT, PAPAT, UKIT, VAARIT, ISOISÄT, ÄIJIT!!!

Meilä kakkuki on tänä vuona movember-hengessä, ko tämän kodin isä kasvattaa innola viiksiään. Tuntuu, että tässä kuussa on paljon tehtävää ko on muuttoa ja pientä remppaa ja aika loppuu kesken. Mutta ko katon miestä viiksineen, huomaan toivovani, että kuukausi loppuis jo pian. Kakussa on perinteinen vaalea kakkupohja ja sisälä Kinuskikissan mansikkatäyte (http://www.kinuskikissa.fi/kukkea-ruusukakku?hakusivu=1) Muokkasin ohjetta vähän pienemmäksi, jätin ruusuveden pois ja puolitin liivatteen määrän, pohjan kostutin spritella. Tuli mehevä kakku, suosittelen!

Ensimmäisessä Kotoliving-lehessä esitelthiin tilkkutakkiprojekti "Satunnaisia sankareita", jossa ideana oli opetella tekehmään erilaisia pintoja pienten tilkkujen avula. Innostuin heti, mutta ajattelin kuinka mahotonta on malttaa oottaa syksyyn ennen ko takin kokoamisohjeet esitelhään. Erilaistren tilkkujen ohjeita tipahteli siis viikottain ja ajatuksena oli, että niitä voi tehä mukavina pikkuvälipaloina suurempien töitten välissä. Noh, tokihan mulle kävi niin, että alkuinnostuksen jälkheen meni monta kuukautta ennenko taas tartuin tilkkuihin. Tällä viikola lehessä sitten oliki jo kokoamisohjeet ja mulla on valhmiina vasta 57 tilkkua, ko niitä tarttee olla lähes sata! Tai niin no, valhmiina ja valhmiina...kaikki on päättelemättä, höyryttämättä ja ohjeessa neuvothiin vielä käyhmään jokanen tilkku virkaten ympäri. Mie toela toivon, että saan teile joskus esitellä valhmiin takin. Toistaseksi esittelen vain tämän minun epämääräsen läjän.

Valoa pimeässä

 Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä oli tämän viikon haasteena tehä käsin jotaki uutta, jotaki mitä ei ole koskaan ennen kokkeillu tehä. Ajattelin ensin, etten varhmaan ehi tähän haasteeseen vastaahmaan, mutta huomasinpa kuitenki kovertavan kurpitsasta lyhyn. En ole varsinaisesti halloweentyyppi, vaan enempi tykkään hiljentyä pyhäinpäivänviethoon, mutta oli tämän tekeminen kyllä mukavaa ja yllättävän helppoa! Ehkä huomena vielä testaan tehä kurpitsapiirakkaa tai jotaki mitä nuista ikinä ruukathaan tehä.

 Aamula töihin lähtiessä taas huomasin, kuinka pimeää on ja kuinka mahottoman paljon merkitystä on hyvälä heijastimella. Päätin, että tämän viikonlopun aikana koitan tehtailla lissää heijastimia niin, että niitä ois joka takin piehleen jokaselle perheenjäsenelle. Tässä kuvia edellistalven heijastimista:

Barbapapa ja Muumipapa

Herra Hakkarainen johdattaa sekalaista seurakuntaa.

Sitte näytän vielä minun lemppariheijastimen, jonka tein joskus vuosia sitten. Tässä vanhanajan luistimessa nauhatki on heijastavia:

 Varmista sieki, että loistat pimeässä!

Tuunausta tarrala ja teipilä

Mie olen jo pitkään ihastellu kaupoissa erilaisia sammutuspeitheen päällisiä, mutta ajatellu etten osta ko voin tuunata itte jonku miehleisen ja paljon halvemmalla. Tarkotuksena oli tehä juuttikankhaasta pussi ja ommella siihen valkea virkattu liina tai jotaki sen tyylistä. Tänhään totesin, että kerta en ole saanu kangasta hommattua, enkä liinaa virkattua on kehiteltävä jotaki muuta. Otin teipit essiin, ja tämmönen siitä tuli:

Tuossa on pohjana A4-koon muovitasku, jolle tehin helmaa kontaktimuovista. Pääle on liimattu mustaa liitutaulutarraa ja erilaisia teippejä. Halusin kirjottaa pääle, mitä suojus pittää sisälänsä (jos vaikka joku vieras meinaa joskus polttaa minun keittiön). Voi olla, että tehen sen juuttiversion myöhemmin, mutta häätyy ensin kattoa minkälaisen sisustuksen haluan tulevan kodin keittihöön (muuthoon 3 viikkoa!). Jätin muuten takapuolele tuomosen kurkistusikkunan, josta näkkee ohjeet.

Syyskuu

Liitutaulutarrala olen leikkiny viime viikkoina enemmänki. Kotikolmion Annan (http://kotikolmio.blogspot.fi/) innoittamana tehin syyskuussa keittiön seinäle kalenterin. Nyt vasta huomaan, että jäi ottamatta semmonen kuva jossa näkyis että ruudut on vasemmasta ylänurkasta numeroitu valkealla liitukynälä. Ensin kalenteri oli lähes suorakulmanen, 5 ruutua vierekkäin, mutta huomasin nopeasti että mulla oli vaikeuksia hahmottaa siitä viikonpäiviä. Niinpä siirryin 7-päivässeen viikhoon. :)

1.versio

Lokakuu

Vitamiini- ja purkkapurkitki on saanu söpöt somisteet teipeistä. 

Nyt jatkan illanviettoa ja nautin tästä hiljasuuesta, ko mies on reissussa ja molemmat lapset nukkuu. On vain Mie ja Marabou Digestive. <3

Zoo

Oikean puohleinen elefantti valmistu vihdoin eilen. Se on tilattu multa jo kevhäälä, mutta kesti kotvasen ennenko innostuin tekheen Entte-elefantile sukulaisen. Ohjeen olen löytäny täältä: http://stjernfalls.blogg.se/category/gratis-monster.html. Esittelen tässä samala Enten kavereihneen, vaikkei ne ihan uunituohreita olekhaan.

 

Entte-Elefantti

Sauli-Krokotiili esittellee suomunsa...

...ja HAMPAANSA!!!

 Pöllö.

Krokotiili ja pöllö on virkattu ilman ohjetta, mutta suomuihin/sulkiin hyödynsin tätä: http://pitsikukka.blogspot.fi/2012/12/krokotiili-virkkaus-ohje.html. 

 "Voi Afrikkaa, tää on sarvikuonojen maa...
Luuletko että koukulla
virkaten voi parantaa maailmaa? En tiedä onko näin, mutta ainakin käytän sitä oikein päin."

 Minun näkemys tukaanista. :)

Täälä (niinkö monessa kodissa) taistelhaan flunssaa vastaan koko perheen voimin. Maanantaina mulla loppuu hoitovappaa ja on paluu työelähmään. Kääk! Saa nähä kuihtuuko bloggaaminen entisestään. Mukavaa viikonloppua!

HankoSalo-neule ja pitsivalo

Sovitus

 

Ostin joku aika sitten Hanko-lankaa, ko se oli niin ihanan väristä, tuomosta vanhaa roosaa. Halusin tehä siitä jotaki tyttärelle. Viikonloppuna vihdoin keksin mitä ja aloin tuumasta toihmeen. Tahoin tehä lyhythihasen neuletakin, joka lämmittää alkusyksyn kolealla säälä, mutta ei ole kuitenkhaan ahistavan kuuma päälä. Samala halusin testata, onnistuisko neuhleen tekeminen ilman ohjetta, nuin niinkö lonkalta neuloen. Onnistuhan se jotensakki, mutta ens kerrala häätynee vaivautua kirjothaan ylös miten tehen ekan hihan, että toisesta tulis suht symmetrinen. ;) Nyt tämä ei niin kauhean tarkkaa tarkastelua kestä, mutta menhään taas "se kuuluuki näyttää ittetehyltä"-ideologialla. :) Niin kerta.

Lanka: Hanko

Puikot: 3,5mm

Virkkuukoukku: 3mm (napinlävet)

Napit: Alman Puoti

Metalliset napit on ostettu Salosta Alman puodista.

Facebookissa näin tämän kätevän tunnelmavalo-idean, jota hääty tietenki ittekki kokkeilla. Multa onneksi löyty valhmiina kirppikseltä joskus ostettu pitsiliina, ompelin sen vaalealla virkkauslangala takkaa kiini ja etin patterit valole. Koko homman toteutukseen meni kymmenisen minuuttia. Lasipurkin sisälä on siis led-valo, eli ihan on paloturvallinen versio. 

Harmaa kausi

Ylheensä syksysin hamuan lankahyllyiltä vahvoja lämpimiä värejä, niinkö punasta ja violettia, mutta nyt jostaki syystä harmaan eri sävyt houkuttellee. Tässä viimepäivien harmaata tuotantoa.

Tein joku aika sitte meän tyttövauvale hiuspannan Yhteishyvän ohjeela (http://www.yhteishyva.fi/viihde-ja-vapaa-aika/neuleohjeet-ja-askartelu/virkattu-hiuspanta/0218010-208587) ja tykästyin siihen niin, että piti tehä ittelekki. Omhaan versihoon en laittanu kuminauhaa ollenkhaan, vaan tein vain solmimisnyörit päihin. 

Lanka: Novita Pikkusisko

Koukku: 3mm

Hiuspanta

Ja kerta pannan suhteen tuli matkittua tyärtä, niin pipon suhteen matkin sitte poikaa. Pitihän se lippapipo saaha ittelekki. Yhteishyvän nettisivuilta löyty ohje siihenki, niin ei tarttenu summamutikassa tällä kertaa tehä. Ohjeessa (http://www.yhteishyva.fi/viihde-ja-vapaa-aika/neuleohjeet-ja-askartelu/neulottu-myssy-lipalla/0218010-120753) tätä mainostethaan kevätpipoksi, mutta testattu on, että toimii syyskelissä.

 Lanka: Novita Usva

Koukku: 6mm

Lippapipo

Lankahyllystä on tarttunu mukhaan myöski Hile-lanka, jossa on kiva kevyt kimallus. En oikein keksiny mitä siitä tahtosin tehä, joten aloin vain virkkaahmaan kiinteitä silmukoita kapean kaistahleen verran ja taitoin sen kahtia ja lisäsin yhele sivule simpukkakuvioisen läpän. Turkoosi nappi keskele ja pieni käsiväsky oli valmis (tai no, vielä on harkinnassa tekisinkö hihnanki). Tähän ei juuri muuta mahu ko kännykkä ja puuteri, mutta niilähän pärjää jo pitkäle.

"BileHile-väsky"

Raitahuivi ja lippapipo

Ravelry on täynä ihania ohjeita ja olen sieltä pitkään kattellu erilaisia raitahuiveja sillä silmälä. Nyt pääyin testaahmaan tämmöstä Veera Välimäen ohjetta (http://www.ravelry.com/patterns/library/stripe-study-shawl). Hirveän vaikea oli päättää minkä värisen huivista tehen ja edehleen tuntuu siltä, että ois kannattanu tehä puna/hopeanharmaa niinkö mallissa oli. Kiva oli oivaltaa taas jotaki uutta neulomisesta, mutta melko pian oivalluksen jälkheen tämän teko alko maistuun puulta... Ainaoikein neuloksilla on monesti tämä sivuvaikutus. Tästä syystä sinisen langan loppuessa en sännänny ostaan sitä lissää, vaan päätin tehä vähän pienemmän version.

 Lanka: Aito Suomalainen Sukkalanka (Novita)

Pitkät pyöröpuikot 3,5 mm

Alla olevasta kuvasta näkkee hyvin kuinka geometrinen ja vino huivin kolmiosta tuli. Semmonen sen siis kuulu ollakki! :)

Poika on jo jonku aikaa kinunnu, että tekisin taas hällekki jotaki. Tai jos en hälle, niin hänen rakhaile hevosille. Kuulema esimerkiksi korvahuput tai pintelit ois tosi kivat. Noh, ottaen huomihoon että meilä ei oikeasti ole omia hevosia (muuta ko Schleicheja ja keinuhevonen) niin en ole juuri pitäny kiirettä niitten hevostarvikheitten neulomisessa. Sen sijhaan halusin tehä syksyksi lippapipon. Virkkasin tämän summamutikassa eilen illala ko lapset oli jo menny nukkuhmaan, joten aamula oli ilonen yllätys, että lätsä on nuinki sopiva. Lisäsin siihen vielä yhen kierroksen, että mennee kunnola korvien pääle ja yksvärisestä langasta pompulan.

Ohje: mutu-tuntumalla tehty

Lanka: Monivärinen Nalle ja oliivinvihreä 7veikka tai joku vastaava jämälanka

Koukku: 4,0 mm

Prinsessat linnoissaan

A kiss may be grand but it won't pay the rental

Uusimmassa Kotolivingissä oli mukana sketch-kuvien aukeama, eli tuomosia lyijykynälä luonnosteltuja kuvia, joita saa askartelijat värittää miehleisekseen ja ylipäätänsä tehä miehleisiänsä kuvakollaaseja ym. Mieki innostuin kokkeilehmaan. Väritin kuvia tosi hennosti puuväreilä sieltä täältä, leikkasin irti ja teippasin vitriinikehykseen harmaale paperille. Kakspuoleiset karhutarrat tuo kivasti kolmiulotteisuutta työhön. Näitä vois joskus koittaa ittekki piirtää.

 


















Tyttö pinnasänkyihneen siirrethiin toisseen huohneesseen, niin nyt on voinu vähän yrittää "sisustaa" makkariaki. Mulla on jo pitkään tympiny sängyn väri (kuva oik.ylhäälä), joten meinasin tehä jonkulaisen sängynpääyn. Tarkotuksena oli hommata pala vaahtomuovia ja päällystää se, mutta sitä ei löytyny minun inspikselle tarpheeksi nopeaa. Laitoin sitte yhen käyttämättömänä olheen 160cm maton sängyn pääyn pääle ja taiteilin siihen Eurokankhaan tarjouksesta (-70%) ostetun verhokankhaan. Tuola tavala sain taas lisäaikaa keksiä parempi ja pitkäikäsempi ratkasu.

Tämä vanha rouva täytti eilen 9 vuotta. Luna ei vain ollu nähtävästi oikein innokas synttärikuvauksiin.

Tänhään poika pyysi, että tekisinkö mie sen kans pahvista linnan. No, tottahan mie lupasin kokkeilla. Lopulta innostuin asiasta niin, että huomena jatkethaan linnan värittämisellä ym. Aavistuksen oli muuten ressaavaa tehä tätä, ko toinen tullee linnan ovele lelujen kans: "Äiti, tämä lego-ukkeli vain ajo autola tähän oottahmaan että koska se ois valmis?" :)

SWE-FIN

Eilen hoppuilin tekehmään valhmiiksi nämä lapaset, jotka aattelin lähettää Suuren Käsityölehen kilpaihluun. Kilpailussa piti tehä oman paikkakunnan näköset lapaset. Mie vähän muokkasin Made by myself-blogin Chevalier-lapasten ohjetta ja tämmöset niistä tuli. Aika railakhaan väriset, mutta halusin palmikkokuvihoon mukhaan Suomen ja Ruottin värit Tornio-Haaparanta kaksoiskaupungin hengessä. 

Kilpailuaika oli ilmotettu loppuvaksi tällä viikola, mutta tietenki just ko mie tein viimisiä silmukoita huomasin facebookista että olivat jatkahneet kilpailuaikaa pari viikkoa. Ihan turhaa hättäilin. Nyt nämä pitäis sitte muistaa joku päivä postittaakki.

Riikinkukkoilua

Pakko hehkuttaa minkälaisia löytöjä olen tehny kirppiksillä viime aikoina. Ensiksi tämän päivän ostokset. Taulun koko on 56x58cm ja väri on huikea, tuomonen kirkas sinapinkeltanen. Riikinkukko on käsin kirjailtu kankhaale.

Ihastuin tähän Tositorila heti, mutta emmin silti ostoa. Hintaa oli kuitenki 16€ ja mulla oli jo kärrössä muitaki ostoksia. Päätin silti, että johonki tämän haluan kotona laittaa ja kassala oottiki sitte ilonen yllätys. Myyjä näytti A4-lappua, jota oli just menossa viehmään kyseisseen loossiin: "Kaikki -50%". Jei, maksoin siis vain 8€. :) Vuokra-asunnossa en halua seiniä pahemmin rei'ittää, joten taulu pääty tähän, missä oli naula vaphaana. 

Tytön lelut sai viikola uuen säilytyslaatikon naapurin VaarinVintiltä. Puulaatikko ainaki näyttää melko vanhalta ja on maalattu ilosen oranssiksi. Maali on halkeillu ja hilseilly hienosti ja hintaaki tällä oli vain 4€.

Tämä nostalginen matkalaukku on aitoa nahkaa ja made in Italy. Tämä oli sekä sisältä, että ulkoa ihan loistokunnossa. Hinta oli Tositorila niin naurettava, että pakko oli kerätä paremphaan taltheen: 2€! Aattelin laittaa tämän vaatehuohneen ylähyllyle säilytysratkasuksi, mutta vielä en tiä mitä tässä säilytän.

Tämä löyty muutama viikko sitten Pellon Raja-kirppikseltä. Tämä on kuulema kalastajan viehelaatikko olemassa, mutta mie keksinen toisen käyttötarkotuksen. Jotaki pikkusälää tähän on kätkettävä, ehkä ompelu- tai korutarvikheita. Tuo päälimmäinen lokerikko lähtee irti ja alla on vielä lissää lokeroita. Hintaa oli muistaakseni 10-15€.

Sulonen lentolaukku löyty loppukesästä Vaarin Vintiltä. Vähän tässä on ruostetta ja muutenki on semmonen elämää nähny laukku, mutta ehkä just siksi aivan kertakaikkisen vallottava. Sisälä on iso peili ja roosa sisus. Mulla tämä on ainaki toistaseksi hajuvesien säilytyspaikkana. Sivuissa on vanhat paperiset matkustuslaput, joista käy ilmi, että laukun omistaja on ainaki elokuussa 1968 risteilly Swedish American linella. Nuita lappuja ei raaski irrottaa!