Die Mutter und der sohn des Fuchses

Kerranki löysin kaupasta jotaki, josta on apua molempien, minun ja miehen harrastuksiin. Ostin paistinarua, jota voi käyttää ruoanlaitossa ja askartelussa. Mie tehin "Mutter-rannekorun" ja mielenkiinnola jään oottelheen minkälaisen lihaköntin mies laittaa uuhniin tämän narun innoittamana. Ohjeen koruun löysin Virolaisesta Käsityö-lehestä (Talvi 2013/14), oikea nimi tälle on neljän nyörin makramee, mutta mie päätin nimetä sen uuelheen kaksoismerkityksen takia (mutter=äiti).

Sorruin taas kaupasta ostaan Simply Crochet-lehen (nro 14), jossa oli mm. tämän veikeän Kettu-kaulaliinan ohje. Ohje oli mukavan helppo ja aikaa virkkaamiseen meni yks aamupäivä. Poika tykkäs tästä kovasti, mutta ilmotti samantien, että hälle vois tehä myös elefantin, käärmeen ja pöllön. Hmmm, jätän asian hautuhmaan.








Meilä on vuosia ollu tämmönen eteisen Malm-lipasto, joka jo ostettaessa on ollu ihan väärän värinen meile(?). Mie olen pähkäilly, voisko sen maalata valkeaksi vai myynkö pois ja ostan uuen. Nyt ko olen muutenki valkassu meiltä paikkoja, tartuin tuumasta toihmeen tämänki kans. 

Maalasin pari kerrosta valkealla maalila ja leikkasin skräppäyspaperia laatikoihin. Liimasin paperit kiini tapettiliimala. Vähän tuli ehkä sälänen, mutta paaaljon parempi ko entinen. Itte ainaki tykkään. Ja tuonhan voi tarvittaessa suht kätevästi muuttaa, vaihtaa paperit hillitympiin tai maalaa tasaseksi.

Sähäkänpunanen viuhkamyssy ja ärtsynvihreät hevisaurussukat

Pittäähän joka talvi tehä es yks pipo ittele, pittäähän? Mie näin tämän ihanan ohjeen Käsityö-lehessä (Talvi 2013/14). Kysseessä on se Viron suurin käsityölehti ja se oli taas täynä kaikkea ihanaa. Ensimmäisenä puikoile mulla pääsi viuhkamyssy. Ohjeessa oli käytetty monenkokosia pyöröpuikkoja (2 - 3,5), mutta ko mie tykkään oikoa ja just sillä hetkelä en löytäny pienempää pyöröpuikkoa, pääyin tekehmään koko myssyn 3,5 puikoila. Muokkasin ohjetta vain sen verran, ettän teinki 10 mallikertaa 12 mallikerran sijaan. Eli alussa loin silmukoita 120, ko ohjeessa oli 144. Yksvärisellä langala tuo kuvio pääsis paremmin näkyhviin, mutta ihan mukavan hehkuva väri tuo Nalle-lankaki oli.

Poika on jo jonku aikaa kyselly, että tekisinkö hälle jotaki. Nyt lehessä tuli vastaan semmonen kuva, mikä innosti kokkeihleen sukkien virkkausta. Kuva oli Simply Crochet-lehessä ja siinä oli linkkivinkkinä www.knitsforlife.com. Kävin sivuila kurkkaamassa löytyiskö ohjetta, mutta ko huomasin että ohje oli maksullinen, päätin kokkeilla ommaa luovuutta. Virkkaaminen on niin ihanan antheeksiantavaa, ko ei tartte olla turhan tarkka silmukoitten kans. Erotuksena alkuperäseen inspiraatiokuvhaan, tein näihin monsteritossuihin kolme varvasta, jotta ne kelpais tuole meän Hevisaurusfanile. 

Tärähtähneestä kuvasta voi jokanen päätellä, että kelpasko!? ;)

 

Vihdoin!

No nyt se on valmis. Lähes vuen päivät kestäny Kotolivingin innoittama projekti: satunnaisia sankareita-villatakki. Tehin tilkkuja aina silloin tällöin muitten käsitöitten välissä, joten välilä taukoa tuli monta viikkoa. Nyt on viikonloppu hujahtanu melko intensiivisesti tämän kans ja vihdoin voin päivittää blogia ja esitellä tämän värikhään tilkkutakin.

Ohjetta en nouattanu kovin orjallisesti, mutta se siinä tais olla tarkotuski, että jokanen tekkee omannäkösensä version. Esimerkiksi selkä olis ohjeen mukhaan kuulunu olla 5 tilkkua leveä, mie laitoin 4 ja on siltikki reilu kooltansa. Hihoissa ois kuulunu olla 3 x 4 tilkkua, mutta mulle riitti 3 x 3, vähän jatkoin joustinneuloksena. Ehkä nuo minun tilkutkaan ei ollu ihan just 12cm x 12cm. Napeiksi valittin aiemmin tääläki esitellyt salaisen blogiystävän lahjottamat ittetehyt puunapit, hienosti sopivat!

Mulla on semmonen kutina, että tämä takki päälä minut näkkee tästä lähtien kotona hyvinki usein. Tämä oli hauska projekti, mutta on kyllä ihanaa että sain valhmiiksi. Keskeneräset työt tuppaa aina vähän ressaahmaan takaraivossa. Nyt alan selata lehtiä ja blogeja, että saisin inspiksen mitä seuraavaksi.

Postia

Eilen sain postia salaiselta blogiystävältä. Paketti oli täynä kaikkea kivvaa. Pikkupussukka sisälsi erilaisia nappeja, joista puiset oli ittetehtyjä! Tykkään hirmusesti oranssista väristä, joten blogiystävä oli kutonu mulle oranssin kettinkikorun. Tiän millä asustan ens viikon työvaatheet. Iso kiitos!

Pahottelen kuvanlaatua, mutta täälä muuttohässäkässä on siistit kuvauspinnat vähissä ja valtaosa lampuistaki jo revitty alas. Huomena oma koti kutsuu!

Liian lyhyt marraskuu, liian pitkä movember!

ONNEA KAIKKI ISÄT, ISIT, ISKÄT, PAPAT, UKIT, VAARIT, ISOISÄT, ÄIJIT!!!

Meilä kakkuki on tänä vuona movember-hengessä, ko tämän kodin isä kasvattaa innola viiksiään. Tuntuu, että tässä kuussa on paljon tehtävää ko on muuttoa ja pientä remppaa ja aika loppuu kesken. Mutta ko katon miestä viiksineen, huomaan toivovani, että kuukausi loppuis jo pian. Kakussa on perinteinen vaalea kakkupohja ja sisälä Kinuskikissan mansikkatäyte (http://www.kinuskikissa.fi/kukkea-ruusukakku?hakusivu=1) Muokkasin ohjetta vähän pienemmäksi, jätin ruusuveden pois ja puolitin liivatteen määrän, pohjan kostutin spritella. Tuli mehevä kakku, suosittelen!

Ensimmäisessä Kotoliving-lehessä esitelthiin tilkkutakkiprojekti "Satunnaisia sankareita", jossa ideana oli opetella tekehmään erilaisia pintoja pienten tilkkujen avula. Innostuin heti, mutta ajattelin kuinka mahotonta on malttaa oottaa syksyyn ennen ko takin kokoamisohjeet esitelhään. Erilaistren tilkkujen ohjeita tipahteli siis viikottain ja ajatuksena oli, että niitä voi tehä mukavina pikkuvälipaloina suurempien töitten välissä. Noh, tokihan mulle kävi niin, että alkuinnostuksen jälkheen meni monta kuukautta ennenko taas tartuin tilkkuihin. Tällä viikola lehessä sitten oliki jo kokoamisohjeet ja mulla on valhmiina vasta 57 tilkkua, ko niitä tarttee olla lähes sata! Tai niin no, valhmiina ja valhmiina...kaikki on päättelemättä, höyryttämättä ja ohjeessa neuvothiin vielä käyhmään jokanen tilkku virkaten ympäri. Mie toela toivon, että saan teile joskus esitellä valhmiin takin. Toistaseksi esittelen vain tämän minun epämääräsen läjän.

Valoa pimeässä

 Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä oli tämän viikon haasteena tehä käsin jotaki uutta, jotaki mitä ei ole koskaan ennen kokkeillu tehä. Ajattelin ensin, etten varhmaan ehi tähän haasteeseen vastaahmaan, mutta huomasinpa kuitenki kovertavan kurpitsasta lyhyn. En ole varsinaisesti halloweentyyppi, vaan enempi tykkään hiljentyä pyhäinpäivänviethoon, mutta oli tämän tekeminen kyllä mukavaa ja yllättävän helppoa! Ehkä huomena vielä testaan tehä kurpitsapiirakkaa tai jotaki mitä nuista ikinä ruukathaan tehä.

 Aamula töihin lähtiessä taas huomasin, kuinka pimeää on ja kuinka mahottoman paljon merkitystä on hyvälä heijastimella. Päätin, että tämän viikonlopun aikana koitan tehtailla lissää heijastimia niin, että niitä ois joka takin piehleen jokaselle perheenjäsenelle. Tässä kuvia edellistalven heijastimista:

Barbapapa ja Muumipapa

Herra Hakkarainen johdattaa sekalaista seurakuntaa.

Sitte näytän vielä minun lemppariheijastimen, jonka tein joskus vuosia sitten. Tässä vanhanajan luistimessa nauhatki on heijastavia:

 Varmista sieki, että loistat pimeässä!

Tuunausta tarrala ja teipilä

Mie olen jo pitkään ihastellu kaupoissa erilaisia sammutuspeitheen päällisiä, mutta ajatellu etten osta ko voin tuunata itte jonku miehleisen ja paljon halvemmalla. Tarkotuksena oli tehä juuttikankhaasta pussi ja ommella siihen valkea virkattu liina tai jotaki sen tyylistä. Tänhään totesin, että kerta en ole saanu kangasta hommattua, enkä liinaa virkattua on kehiteltävä jotaki muuta. Otin teipit essiin, ja tämmönen siitä tuli:

Tuossa on pohjana A4-koon muovitasku, jolle tehin helmaa kontaktimuovista. Pääle on liimattu mustaa liitutaulutarraa ja erilaisia teippejä. Halusin kirjottaa pääle, mitä suojus pittää sisälänsä (jos vaikka joku vieras meinaa joskus polttaa minun keittiön). Voi olla, että tehen sen juuttiversion myöhemmin, mutta häätyy ensin kattoa minkälaisen sisustuksen haluan tulevan kodin keittihöön (muuthoon 3 viikkoa!). Jätin muuten takapuolele tuomosen kurkistusikkunan, josta näkkee ohjeet.

Syyskuu

Liitutaulutarrala olen leikkiny viime viikkoina enemmänki. Kotikolmion Annan (http://kotikolmio.blogspot.fi/) innoittamana tehin syyskuussa keittiön seinäle kalenterin. Nyt vasta huomaan, että jäi ottamatta semmonen kuva jossa näkyis että ruudut on vasemmasta ylänurkasta numeroitu valkealla liitukynälä. Ensin kalenteri oli lähes suorakulmanen, 5 ruutua vierekkäin, mutta huomasin nopeasti että mulla oli vaikeuksia hahmottaa siitä viikonpäiviä. Niinpä siirryin 7-päivässeen viikhoon. :)

1.versio

Lokakuu

Vitamiini- ja purkkapurkitki on saanu söpöt somisteet teipeistä. 

Nyt jatkan illanviettoa ja nautin tästä hiljasuuesta, ko mies on reissussa ja molemmat lapset nukkuu. On vain Mie ja Marabou Digestive. <3