torstai 14. marraskuuta 2013

Postia

Eilen sain postia salaiselta blogiystävältä. Paketti oli täynä kaikkea kivvaa. Pikkupussukka sisälsi erilaisia nappeja, joista puiset oli ittetehtyjä! Tykkään hirmusesti oranssista väristä, joten blogiystävä oli kutonu mulle oranssin kettinkikorun. Tiän millä asustan ens viikon työvaatheet. Iso kiitos!


Pahottelen kuvanlaatua, mutta täälä muuttohässäkässä on siistit kuvauspinnat vähissä ja valtaosa lampuistaki jo revitty alas. Huomena oma koti kutsuu!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Liian lyhyt marraskuu, liian pitkä movember!

ONNEA KAIKKI ISÄT, ISIT, ISKÄT, PAPAT, UKIT, VAARIT, ISOISÄT, ÄIJIT!!!

Meilä kakkuki on tänä vuona movember-hengessä, ko tämän kodin isä kasvattaa innola viiksiään. Tuntuu, että tässä kuussa on paljon tehtävää ko on muuttoa ja pientä remppaa ja aika loppuu kesken. Mutta ko katon miestä viiksineen, huomaan toivovani, että kuukausi loppuis jo pian. Kakussa on perinteinen vaalea kakkupohja ja sisälä Kinuskikissan mansikkatäyte (http://www.kinuskikissa.fi/kukkea-ruusukakku?hakusivu=1) Muokkasin ohjetta vähän pienemmäksi, jätin ruusuveden pois ja puolitin liivatteen määrän, pohjan kostutin spritella. Tuli mehevä kakku, suosittelen!


Ensimmäisessä Kotoliving-lehessä esitelthiin tilkkutakkiprojekti "Satunnaisia sankareita", jossa ideana oli opetella tekehmään erilaisia pintoja pienten tilkkujen avula. Innostuin heti, mutta ajattelin kuinka mahotonta on malttaa oottaa syksyyn ennen ko takin kokoamisohjeet esitelhään. Erilaistren tilkkujen ohjeita tipahteli siis viikottain ja ajatuksena oli, että niitä voi tehä mukavina pikkuvälipaloina suurempien töitten välissä. Noh, tokihan mulle kävi niin, että alkuinnostuksen jälkheen meni monta kuukautta ennenko taas tartuin tilkkuihin. Tällä viikola lehessä sitten oliki jo kokoamisohjeet ja mulla on valhmiina vasta 57 tilkkua, ko niitä tarttee olla lähes sata! Tai niin no, valhmiina ja valhmiina...kaikki on päättelemättä, höyryttämättä ja ohjeessa neuvothiin vielä käyhmään jokanen tilkku virkaten ympäri. Mie toela toivon, että saan teile joskus esitellä valhmiin takin. Toistaseksi esittelen vain tämän minun epämääräsen läjän.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Valoa pimeässä

 Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä oli tämän viikon haasteena tehä käsin jotaki uutta, jotaki mitä ei ole koskaan ennen kokkeillu tehä. Ajattelin ensin, etten varhmaan ehi tähän haasteeseen vastaahmaan, mutta huomasinpa kuitenki kovertavan kurpitsasta lyhyn. En ole varsinaisesti halloweentyyppi, vaan enempi tykkään hiljentyä pyhäinpäivänviethoon, mutta oli tämän tekeminen kyllä mukavaa ja yllättävän helppoa! Ehkä huomena vielä testaan tehä kurpitsapiirakkaa tai jotaki mitä nuista ikinä ruukathaan tehä.


 Aamula töihin lähtiessä taas huomasin, kuinka pimeää on ja kuinka mahottoman paljon merkitystä on hyvälä heijastimella. Päätin, että tämän viikonlopun aikana koitan tehtailla lissää heijastimia niin, että niitä ois joka takin piehleen jokaselle perheenjäsenelle. Tässä kuvia edellistalven heijastimista:

Barbapapa ja Muumipapa


Herra Hakkarainen johdattaa sekalaista seurakuntaa.



Sitte näytän vielä minun lemppariheijastimen, jonka tein joskus vuosia sitten. Tässä vanhanajan luistimessa nauhatki on heijastavia:


 Varmista sieki, että loistat pimeässä!